Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Vahvistusta vaille kansainvälinen valio
21.04.2015 12:46

Kuvien lisäämisen haastavuus vie motivaatiota myös blogin päivitykseltä, vaikka nyt olisi erikoisen suuria uutisia.

Neve pääsi taas puoli toista viikkoa sitten laivalla Suomenlahden yli ja kolmas kerta Tallinan Saku Suurhaalissa toden sanoin ja neiti nappasi sieltä sertin ja cacibin, ollen Tallinnan Voittajan toiseksi paras hoffinarttu. Samalla kansainvälisen näyttelyvalion eli C.I.E. -titteliin tarvittavat CACIBit tuli kasaan (yksi Suomesta, kaksi Latviasta ja yksi Virosta) eli nyt vain odotellaan FCI:lta valiovahvistusta :D Sitä saakin odotella varmaan vähintään seuraavat puoli vuotta ;)

Reissu meni kaikenkaikkiaan todella hyvin ja nyt on yksi tavoite saavutettu :) Jee!!!

Tätä saavustusta juhlittiin heti seuravana päivänä Suomessa rakennushaun merkeissä ja se vasta kivaa oli :)


Kommentoi




 Roadtrip Latviaan
27.03.2015 09:51

Rohkaisevista kommenteista johtuen pyrin kirjoittelemaan tänne edelleen silloin tällöin :)

Viime viikonloppuna tehtiin Milliam kautta pieni roadtrip Riikaan Latviaan, jossa oli kaksi KV-näyttelyä. Matkaseurana meillä oli Siiri ja Koda ja heidän blogistaan löytyy hieno matkakertomus ja muutamia kuvia.

Neven osalta reissu ei olisi voinut paremmin mennä, tuloksena molempina päivinä AVO ERI1 SA PN1 SERTI CACIB ROP :) Launtaina oli mukana viisi hoffia ja sunnuntaina kuusi, molempina päivinä mukana oli kaksi pentua. ROP-tulokset löytyvät lauantain osalta täältä ja sunnuntain osalta täältä. Kovin oli kyllä kansainvälistä menininkiä ja sama näkyy noissa listoissa. Ihmiset olivat äärettömän kiinnostuneita Nevestä ja Kodasta, rotu- sekä pentue-kyselyitä tuli paljon. Havaitsin myös että vaikka olen tottunut siihen että hovawart aiheuttaa paljon kysymyksiä niin tollerilla on ihan eri vaikutus, kun joku tulee kysymään englanniksi suloisen koiran rotua ja vastaat Nova Scotia Duck Tolling Retriever niin vastauksena on vain syvä hiljaisuus... Suorastaan mykistävä rodunimi ;)

Nevellä on nyt sitten CACIBbeja Suomesta ja Latviasta, jos vielä jostain kolmannesta maasta onnistuisi sellaisen saamaan niin neidistä tulisi kansainvälinen näyttelyvalio. OMG! Ja tuolla lauantain ROPilla Neve lunasti lisäksi osallistumisoikeuden ensi vuoden Cruftsiin, Englantiin. Olisihan se makeeta käydä katselemassa maailmaa sielläkin päin, mutta taitaapi olla hieman hintava reissu...

Tammikuun jälkeen ollaan tosiaan oltu treenitauolla, mutta nyt voisi hiljalleen alkaa aktivoitumaan silläkin saralla. Josko päästaisiin tänä vuonna jäljestämisen makuun :)


Kommentit (1)Kommentoi




 Pentujahdissa
17.03.2015 09:43

Blogin päivitys on tätä nykyä hieman takkuista, sillä palvelu ei anna enää lisätä kuvia, kuin koirkeintaan pitkän taistelun jälkeen.  Olen pohtinut jo pidemmän aikaa, että kannattaako tänne enää kirjoitella.

Onhan se kiva että on tälläinen päiväkirja, josta voi pitkienkin aikojen jälkeen tarkistella asoita ja muistella menneitä hetkiä. Tapahtumia on kertynyt niin paljon, ettei läheskään kaiken muisteluun oma kovalevy riitä, jos asiasta ei ole tekstiä tai kuvia. Ja ilman kuvia tekstittely on minusta varsin tylsää. Onhan nykyään Facebook, Insta yms. jonne kuvien lisäys käy kädenkäänteessä, joten ehkä näin vanhalla alustalla oleva blogi on aikansa elänyt. Olisi näppärää, jos koko homman saisi siirrettyä uuteen sivupohjaan (ja olenkin odotellut josko Suntuubin porukka sellaisen toiminnon toteuttaisi???). Ja käykö täällä nykyään edes juuri ketään lukemassa meidän kuulumisia? Ihan uusien sivujen rakentelu taas vaatisi aikaa (ja hermoja), enkä haluaisi, että kaikki tämä tähän asti dokumentoitu elämä pyyhkiytyy bittiavaruuteen, joten kaikki tekstit pitäisi siirtää uusille sivuille yksi kerrallaan. Ei oikein houkuttelu.. Hyviä (ja huonojakin) ideoita otetaan vastaan.

 

Anyway, otsikon aiheeseen. Viikonloppuna olimme mukana Heinolan Hevossaaren alueella etsimässä viiden kuukauden ikäistä hoffinpentua. Pentu oli säikähtänyt lenkillä vastaan tulleita vinttikoiria, jotka lähtivät jahtaamaan pentua, joka lähti paniikissa karkuun supernopeita koiria. Pennun omistajaperheelle oli lenkillä mukana toinen hoffi, aikuinen uros ja omistaja keskittyi uroksen kiinnipitämiseen hektisessä tilanteessa, ja silloin pentu oli lähtenyt omistajan viereltä ensin kauemmas ja sitten säikähdettyään juoksuun, jolloin vinttikoirien vaistot olivat ilmeisesti heränneet.

Olimme lähdössä Kathrinan kanssa Mäntsälän suuntaan vaeltamaan/lenkille, kun saimme tiedon tapahtuneesta, joten ajattiin sitten suoraan Heinolaan. Puhelimessa tilanne ei kuulostanut pahalta, ajattelinkin että okei se on saari josta pentu ei pääse kauas. No Heinolassahan on vielä jäät voimissaan, joten jäitä pitkin pentu pääsi liikkumaan todella laajalla alueella. Hevosaaressa on paljon teollisuuskiinteistöjä, kesämökkejä ja vilkasliikenteisiä teitä. Moottoritiellekään ei ollut matkaa montaa kilometriä. Ja vaikka jäät olivat paikoin kestäviä oli lähellä myös monta virtaavaa sulapaikkaa. Sivuhuomautuksena voin todeta, että jää ja vesistöt ovat edelleen se minulle kaikkien vähiten tuttu elementti. Lauantaina päivällä jäällä liikkuminen oli vielä kohtuullista eikä jää paukkunut pahoin, mutta saman päivän iltana pimeän tultua, kun käytiin vielä katsomassa yhden mökkirannan laituria, niin jäästä kuuluva meteli oli aivan kammottava. Ei oltu montaa kymmentä metriä rannasta, mutta hyi hemmetti... Ilmeisesti lämpötilaerot tekivät tuon, sillä pauke ja ulina jatkui myös sunnuntaina aamupäivällä, kuulosti siltä kuin jossain lähellä olisi ollut festarit.

Olen lukenut useista koirien "karkutarinoista" eli tapauksista joissa on koira on syystä tai toisesta kadonnut tavallisesta poikkeavssa tilanteessa, esim. omistajien lomamatkan aikana tai liikenneonnettomuudessa. Kaikille on ollut yhteistä se, että koira joutuu todella nopeasti tilaan, jossa se kadottaa itsensä eikä tunnista enää edes omistajaa. Näin kävi ikävä kyllä nytkin.

Launtaina etsintäjoukot haravoivat saarta edestakaisin jalkaisin ja autoilla, puhelinnumeroita jaettiin ja lähes kaikki alueella liikkujat pysäytettiin. Uskon että kovinkaan monelle ei jäänyt epäselväksi, että kultaisen noutajan näköinen koira on kateissa.

Katoamisesta meni lähes viisi tuntia eikä havaintoja tullut ihan alkua lukuunottamatta yhtään. Sitten saimme pilkkijöiltä tiedon, että "kettu" on käynyt rannassa kurkistelemassa vähän aikaa pennun katoamisen jälkeen. Kun kerrottiin minkä näköinen koira on kyseessä, niin pilkkijät tunnistivat että sehän se oli. Yks kaks yllättäen kyseisen pilkkipaikan läheistä rantaa kävellessämme, pentu nousi erään laiturin päädystä ylös ja lähti jäätä pitkin kohti läheisintä saarta. Ei auttanut vaikka tutut ihmiset kuinka kutsuivat koiraa, ei se paniikissa ollut, mutta selkeästi se halusi kauas ihmisistä. Iltapäivä menikin läheisiä saaria haravoidessa ja jäällä päivystäesä. Hämärän laskeuduttua ajelimme vielä kauan hitaasti pitkät päällä alueella, josko vaikka kiiluvat silmät sattuisi auton valokeilaan. Samalla käytiin vielä muutaman mökin ja hallin pihassa. Ei auttanut muu kuin alkaa etsimään loukkuja ja toivoa parasta. Yöllä suuntasimme takaisin Porvooseen nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Sosiaalisen media voima on muuten ihan uskomaton, luonnollisesti faceen ja Karkurit -sivustolle laitettiin mahdollisimman pikaisesti tieto pennun katoamisesta. Sen kautta todella moni tuttu ja tuntematon tuli mukaan etsintöihin. Sunnuntaina paikalla oli Espoota myöden huolestunutta hoffiporukkaa ja onneksi oli, sillä aamun ensimmäisten näköhavaintojen perusteella ja miljoonan onnenkantamoisen ansiosta etsijät saivat pennun saarrettua erään laiturin päähän. Ympärillä oli vain avovettä ja vähän matkan päässä ihmisketju, jonka läpi pentu ei lähtenyt yrittämään. Itse olin kauempana, joten en nähnyt lopputilannetta, mutta pentu oli murissut muutaman metrin päähän tulleelle omistajallekin, se oli ihan "villikoira" tilassa. Omistaja heitteli pennun lähelle makkaranpaloja, muttei pentu niihin koskenut. Kun perheen uroskoira meni haistelemaan ja syömään nameja oli pennun hännänpää alkanut ensin varovaisesti heilumaan ja yhtäkkiä se oli taas ihan oma itsenäs ja tervehti eno-koiraa iloisesti ja säntäsi samantien myös omistajan syliin ilopissan kera :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja jälleen yksi mieleenpainuva kokemus takana.


Kommentit (2)Kommentoi




 Synttärisankareita :)
03.03.2015 12:12

Kukaan ei ole muistanut ottaa synttärisankareista kuvia, mutta 20.2. juhlittiin Neven 4-vuotis synttäreitä ja 1.3. Lugan 8-vuotis synttäreitä :)

Juhlallisuudet sujuivat normiarjen lomassa ja molemmat saivat molempina synttäripäivänä isot savuluu-lumpiot nakerrattavaksi. Näytti maistuvan :)

Lugan synttärit sujuivat sunnuntaina jo tuttuun tapaan daamiseurueessa. Käytiin yhden Lugan ja viiden tyttöhoffin kanssa jossain pöpelikössä Pornaisten ja Järvenpään välillä sekä Järvenpäässä sijaitsevassa Lemmenlaakson luonnoseujelualueella. Jälleen kerran hauska päivä johon mahtui extremeä jäisillä rinteillä kiipeillessä (ja kontatessa).

 

 


Kommentit (1)Kommentoi




 Matkalla Tallinnassa
18.02.2015 08:49

Viime viikon torstaina Luga-Petteri pääsi viettämään pidennetyn viikonlopun verran laatuaikaa entisen isännän luo, kun taas minä ja Neve nappasimme perjantaina kyytiin Siirin ja tolleripoika Kodan ja otimme suunnan kohti Tallinnaa. Matkan pointti oli Tallinnan Winter Cup -näyttely ja 8.ryhmän ryhmis.

Jätimme auton satamaan parkkiin, eli viikonlopun ajan ajeltiin takseilla ympäri Tallinnaa ja olin oikein positiiviesti yllättynät siitä, että koirat sai ottaa lähes kaikkiin takseihin mukaan. Muutama taksisetä puisteli meille päätään, mutta muuten koiruudet matkasivat varsin näppärästi farmataksien takabokseissa ja yhdessä tilataksissa lattialla.

Laivamatka suoritettiin Eckerön kyydillä ja matkalle otettiin hytti ja se olikin kyllä erinomainen ratkaisu, vaikka maksoikin muutaman kympin enemmän. Majapaikkana Tallinnassa toimi Sokos hotel Viru aivan keskustassa ja siinä erityisen hyvää oli, että alakerrassa olevasta Amarillosta sai tilattua ruuat hotellihuoneeseen ;)

Koirat olivat koko viikonlopun ihan cooleja, eikä niiden kanssa ollut mitään ongelmia. Pahin stressi omistajilla oli kaikkialla olevat lasinsirut, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisimme koko matkan ilman tassuhaavoja. Yhden haavan Neve onnistui saamaan kirsuun, mutta siitä ei tullut vertaa muutamaa pisaraa enempää.

Lauantaina klo 10 oli Neven vuoro esiintyä Saku Suurhallissa pidetyssä näyttelyssä. Halli oli pieni ja lattia oli kumipohjamatto, joka luisti ikävästi koirien tassujen alla ja menihän siellä omistajia sekä koiria nurinkin (me ei sentään).

Neve oli ainoa narttu, nuorten luokan uroksia oli kaksi. Tuomarina piti olla ruotsalainen nainen, mutta se olikin jossain vaiheessa vaihtunut ja olikin George Schogol Georgiasta. Setä antoi isolle mustalle nuorten luokan urokselle erin ja sa:n, pienempi merkkari uros oli EH2. Nevestä setä ei tykännyt, enkä saa edes arvostelusta selvää, jotta selviäisi miksei, mutta myrtsin oloisena setä neitiä kopeloi. Tuloksena EH1.

Neven esiintymisen jälkeen pakattiin kamat sekä koirat, ja suunnattiin Tallinnan keskustan toiselle puolelle missä oli ryhmänäyttely jonne Koda osallistui. Sain ilon ja kunnian esittää myös Koda-pojan ja pikkumiehelle kehästä irtosi hieno tulos AVO ERI1 SA PU1 VSP SERTI :) Wau, hieno pieni mies <3 Parasta oli nähdä Kodan omistajan vilpittömät onnenkyyneleet kun juostiin kehästä ruusukkeiden kera :)

 

Tämän tuplanäyttelypäivän jälkeen suuntana olikin hotelli ja siellä iltapissitysten jälkeen ruokaa ja unta, sillä sunnuntaina oli edesä Kodan vuoro Saku Suurhallissa.

Sunnuntai-aamuna meidän porukka oli jo suhteellisen väsynyt seurue, mutta onneksi aamu valkeni aurinkoisena. Mainetta ja kunniaa ei nyt irronnut, vaikka Koda sai todella hyvän arvostelun, jossa sana exellent esiintyy monta kertaa. Tuloksena EH2.

Kehäesiintymisen jälkeen haaveiltiin kovasti että olisi ehditty Eckerön 12:15 lähtevään laivaan, mutta hotellin luona totesimme tilanteen mahdottomaksi ja kiire loppui siihen. Ohjelmassa olikin ensin turistikierros tuulisessa Tallinnan vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen monen monituisen tunnin odottelut sataman terminaalissa.

Terminaalissa about kolmen tunnin odottelun jälkeen olin suhteellisen kypsä, ja kun koirien herkkuja oli vielä pussillinen niin vedettiin sitten tokotreenit siellä. Kun aloitettiin oli ympärillä suht rauhallista, mutta ehkä tämä oli niin erikoista, että kohta ympärillämme oli katsojia pilvin pimein. Mutta mikäs se on tokoilla, kun on koira joka osaa. Noinkin raskaan viikonlopun jälkeen Neve oli ihan liekeissä, kun pääsi oikeisiin "töihin". Suoritus oli sen verran mainio, että kyllä sillä olisi ykköstulos irronnut ;) Muutenkin koko viikonlopun ajan ihmisten suhtautuminen koiriin oli todella ystävällistä ja kaksikko keräsi kehuja, niin ulkonäkönsä kuin käytöksensä puolesta. Yksi parhaista kommenteista oli lauantain-illan pissitykseltä tullessa, kun minulla oli molemmat koirat mukana... Yksi suomalainen setä oli ihan vakuuttunut, että minulla on siinä kaksi cockerspanielia :)

 

Täytyy todeta, että reissu meni paljon paremmin kuin osasin toivoakaan. Koirien käytös oli aivan superkaunista, ja uskon, että niille oli helpotus kun oli kaveri mukana. Selkeästi varsinkin Koda haki Nevestä tukea ja turvaa, eikä Nevekään alkujärkytyksestä toivuttuaan pistänyt yhtään pahakseen suloista matkaseuralaista :) Suurkiitokset meidän ihanille matkakavereille <3

 

Kodan blogissa on Sirin todella hyvä kirjoitus matkasta ja se löytyypi täältä Tallinna RN & Tallinn Winter Cup 2015.

 

P.S. Sunnuntai-iltana (yönä) ohjelmassa oli Lugan haku ja koirat menivät ihan rikki, kun Luga yritti tervehtiä Neveä ja minua yhtäaikaa, samoin kuin Neve Luksua ja isäntää :D


Kommentoi



 

sanna.piilinen(at)hotmail.com ----- KUVIEN KOPIOIMINEN ON KIELLETTY!-----
©2019 Luga & Neve - suntuubi.com